Helsinki Lolita Convention julkaisi viime viikolla iloisen uutisen: japanilainen lolita brändi Angelic Pretty tulee Helloconin kunniavieraaksi! Samaan aikaan ilmoitettiin myös tapahtuman uudesta pukukoodista, jonka mukaan replica vaatteiden pitäminen tapahtumassa on kielletty.
“There is no mandatory dress code for the main event, so you don't have to dress in lolita to attend. Please note that all lolita replicas are banned from the whole event out of respect for our guests, designers and brands attending Hellocon. This includes the main event, the flea market, after-party and the Tea Party.”
Pukukoodi on aiheuttanut paljon polemiikkia suomalaisessa lolitayhteisössä. Monet ovat asiasta tyytyväisiä, mutta monet ovat myös pohtineet minkä takia tällainen sääntö ylipäätään otettiin käyttöön. Ajattelin tässä blogipostauksessa hieman avata asiaa enemmän ja selittää, minkä takia tämä sääntö on tarpeen ja mitä replica itse asiassa tarkoittaa.
Mikä on replica?
Replica vaate on vaate, joka on suora kopio jostakin aikaisemmin tehdystä tuotteesta. Puhutaan myös feikkituotteista. Yleensä kun lolitamuodin yhteydessä puhutaan replicasta, nillä tarkoitetaan brändien (esim Angelic Pretty, Baby the Stars Shine Bright, Innocent World, Mary Magdalene, Victorian Maiden) mekoista, kengistä, sukista ja laukuista tehtyä kopiota. Replicavaatteita ostetaan yleensä eri nettikaupoista ja esimerkiksi eBaysta, Globbaonlinestä tai My Lolita Dressiltä. Tunnettuja replicoja myyviä kauppoja ovat muun muassa Oojia, Dream of Lolita ja An*Tai*Na. Replicaksi lasketaan myös tuote, jossa on täysin samanlainen printti, (eli mekossa oleva koristeellinen kuvio, kuva tai muu kankaassa oleva kuva) aplikaatio tai kirjailu.
Suomen tekijänoikeuslain mukaan minkä tahansa teoksen, käsityön tai muun tuotteen tekijällä on automaattisesti tekijänoikeudet kyseiseen tuotteeseen. Tekijänoikeuslakia rikkoo, jos tuotteesta tai tekosesta tekee kopion ja sitä myy eteenpäin. Tekijänoikeuslakia rikkoo myös, jos:
” -- tuo maahan tai Suomen alueelle - - kuljetettavaksi teoksen kappaleita, joiden hän tietää tai joita hänellä on perusteltua syytä epäillä valmistetuiksi ulkomailla sellaisissa olosuhteissa, että valmistaminen Suomessa olisi ollut rangaistavaa tämän lain mukaan --” (Tekijänoikeuslaki 8.7.1961/404).
Replica tuotteiden maahantuominen on siis Suomen laissa kielletty ja se on rikoslaissa määrätty rangaistavaksi teoksi. Suomen tekijänoikeuslain mukaan aikaisemmin tehdystä tuotteesta voi itse tehdä muutaman kappaleen omaan käyttöönsä (Tekijänoikeuslaki 24.3.1995/446). Eli jos olet tehnyt vaikkapa jostakin Angelic Prettyn mekosta itsellesi samanlaisen kopion, se on laillista. Menisitkö kuitenkaan vaate päälläsi sen alkuperäisen mekon suunnittelijoiden eteen ja sanoisit tehneesi kopiomekon heidän alkuperäisestä työstään?
Mistä tiedän onko vaatteeni replica?
Replicoiden tunnistaminen voi olla aika vaikeaa, varsinkin jos lolita on tyylinä vielä uusi juttu. Onneksi aina asiasta voi kysyä! Suomalainen lolitayhteisö on täynnä ihmisiä, jotka auttavat mielellään tarvittaessa. Mikäli sinua siis mietityttää onko jokin tuote replica vai ei, kannattaa rohkeasti kysyä esimerkiksi Facebookissa asiaa (Helloconin facebook ryhmä, Lolita Finland).
Yleensä replica vaatteita voi kuitenkin tunnistaa itse vertailemalla vaikkapa kuvia. Kuvat ovat usein huonolaatuisempia kuin brändien omat kuvat. Joskus taas valokuvat ovat turhankin laadukkaita verrattuna itse sivuston ulkoasuun (esimerkiksi jos eBayssa myyjällä on todella siistin näköinen tuotekuva lolitamekosta). Tällöin replicavalmistaja on yleensä ottanut kuvan brändin sivulta ja lupaa myydä vastaavanlaisen tuotteen. Pahimmassa tapauksessa tuote voi olla kallis, huonolaatuinen eikä millään tavalla vastaa tuotteen kuvausta. Jotkut replicakaupat, kuten esimerkiksi Dream of Lolita (DOL), myyvät ainoastaan replicavaatteita. Yleensä alkuperäisen printin nimi saattaa olla mainittuna nimessä, mutta ei alkuperäistä brändiä. Myös mahdollisuus saada vaate tehtynä mittatilauksena voi olla merkki replicavaatteesta.
En saanut brändin alkuperäistä mekkoa, kun niitä tehtiin niin vähän! Minulla on siis oikeus ostaa replicamekko!
Vaikka lolitamerkeistä puhutaan sanalla ”brändi” ne eivät ole samalla tavalla miljoonia tuottavia jättiläisyrityksiä kuin esimerkiksi Dolce & Gabbana. Lolita on katumuoti, alatyyli, jota harrastaa ja pitää päällään vain harvat. Meitä lolitoja kun ei maailmassa ole loppujen lopuksi kuin kourallinen. Nykyiset lolitabrändit, joiden vaatteita esitellään katumuotiin tarkoitetuissa lehdissä, kuten Kerassa tai Gothic Lolita Biblessä, ovat päässeet suosioonsa tekemällä aivan hirveästi töitä. Kun markkinat ovat pienet, pitää työpanoksen olla erityisen suuri, jos haluaa menestyä. Ne kuuluisimmatkin lolitabrändit ovat siis pieniä yrityksiä. Omistajat eivät ole luksusjahdeilla kruisailevia kroisoksia, vaan ihan tavallisia, työtä tekeviä ihmisiä. Esimerkiksi lolitamalli Misako Aoki elää aivan tavallisessa, pienehkössä asunnossa ja tekee mallin töiden lisäksi keikkatyötä sairaanhoitajana.
Lolitavaatteiden suunnitteluun kuluu paljon aikaa, rahaa ja vaivaa. Vaikka brändimekkojen hintoihin onkin varmasti lisätty jonkin verran hintaa sen ”nimen” vuoksi, suurimmat kulut tulevat muualta. Malliston suunnitteluun voi mennä vuosi tai enemmän. Suunnittelijoiden tulee suunnitella jokainen mekko, asuste ja paita erikseen. Taiteilijat ja suunnittelijat tekevät mekkoon sopivan printin sekä kaavojen suunnittelijat piirtävät erikseen kuhunkin vaatekappaleeseen sopivat kaavat. Mekkoon tilataan erikseen suunnitellut pitsit, kankaat, napit, nauhat ja muut koristeet. Vaatteista joudutaan tekemään mallikappaleet ja –kankaat, jotka maksavat. Kankaat tulee kuljettaa tehtaalle, valmiit vaatteet kauppoihin ja ympäri maailmaa. Kaikille työntekijöille, myyjille, ompelijoille, suunnittelijoille ja muille työntekijöille täytyy maksaa palkkaa. Vaatteita ei tuoteta massatuotantona, joten kankaat maksavat enemmän. Mikäli brändit tekisivät vaatteita 1 000 kappaleen sijasta 5 000, riskit nousevat. Mitä jos kyseinen mallisto ei myykkään? Yritys tekee tappiota ja voi joutua pahimmassa tapauksessa konkurssiin.
Replicamerkkien ei tarvitse maksaa vaatteiden tai printtien suunnittelusta, koska sen on jo tehnyt joku muu. Laadusta yleensä joustetaan, joten vaatteet voidaan teettää halvalla kehitysmaissa. Pitsin, nappien, kankaan ja muiden materiaalien laadulla ei yleensä ole hirveästi väliä. Työntekijöille ei tarvitse maksaa niin paljon palkkaa, koska työntekijöitä on vähän eikä eettisyydelläkään yleensä ole niin väliä. Konkurssin vaara ei ole niin suuri, koska koko tuotanto oli kaiken kaikkiaan halvempaa.
Kunnioitusta vai nipotusta?
Japanin taloustilanne on ollut jo useamman vuoden huono ja se vaikuttaa tietysti myös pienyrityksiin. Jos länsimaalaiset lolitat ostavat mielummin replicatuotteita kuin brändien omia vaatteita, se tuottaa brändeille tappiota. Kun myyntiä ei ole enää tarpeeksi, joudutaan työntekijöille antamaan potkut. Ensimmäisenä suljetaan brändien kaupat länsimaista ja lopulta voidaan päätyä tilanteeseen, ettei länsimaihin enää myydä vaatteita. Useimmissa suurissa lolitatapahtumissa replicat ovat kielletty, koska halutaan tukea ja kunnioittaa brändien omaa työtä. Jos tapahtumissa hiljaisesti sallitaan replicat, eikä asiaan puututa, se antaa brändeille myös viestin siitä ettei heidän työtään arvosteta. Brändit seuraavat aktiivisesti lolitayhteisöjä ympäri maailmaa. He seuraavat blogipäivityksiä, tapahtumia ja muotivirtauksia. Tällöin myös replicat tulevat näkyviksi.
Replicakielto tapahtumissa ei tarkoita sitä, että lolitayhteisöt tai Suomen lolitayhteisö katsoisi nenänvartta pitkin ihmisiä, jotka päättävät ostaa replicatuotteita. Replicakielto ei myöskään tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi pitää päällään brändiä. Sinun ei tarvitse omistaa brändiä, jotta voit olla lolita. Varsinkin Suomessa arvostetaan nykyään paljon itsetehtyjä vaatteita ja asusteita. Ne ovat merkki taidosta, jota kaikilla ei ole. Brändien rinnalle on myös tullut useita pieniä yrityksiä (indiebrändit), jotka tekevät uskomattoman kauniita, yksilöllisiä ja persoonallisia vaatteita myös mittatilauksena. Myös kierrätys ja vaatteiden ostaminen käytettynä on tapa, jolla suurin osa lolitoista hankkii vaatteensa. Olen nähnyt paljon myytävänä brändimekkojakin käytettynä alle 60 eurolla. Käytetyt vaatteet ovat usein melkein uuden veroisia ja voivat olla halvempia kuin replicat. Käytettyjen vaatteiden ostaminen on myös eettisempää.
Oma mielipiteeni
Itse haluan tukea vaatteiden alkuperäisiä suunnittelijoita. En kuitenkaan ole itsekään mikään puhdas pulmunen. Luulen että ensimmäinen oikea lolitamekkoni nimittäin on replica. Se on kuitenkin hyvin yksinkertainen (melkeinpä geneerinen) ja teetetty yksityisellä ompelijalla. Kun ostin kyseisen mekon, en tiennyt mitään replicoista, eikä mieleeni tullut että sellaisen edes olisin ostamassa. En tuomitse ihmisiä, jotka päättävät replicoita ostaa, mutta en siihen myöskään ketään kehota. Jos jollain on päällänsä replica, en ala asiasta valittamaan. Henkilökohtaisesti minulle on vain tärkeää se, että ihmiset ovat valinnoistaan ja niiden seurauksista tietoisia. Vaatteiden alkuperä ei estä miitteihin osallistumista, eikä se vaikuta siihen haluaako toiseen tutustua. Vaikka meitä lolitoja yhdistää rakkaus vaatteisiin, jokaisen tyypin persoona vaikuttaa siihen kuinka kunkin kanssa tulee toimeen. Itse tutustun mielelläni aina uusiin ihmisiin ja uusien ystävien saaminen onkin ainakin minulle yksi tärkeimmistä asioista.
Olen tyytyväinen Helloconin päätökseen kieltää replicat tapahtumasta. Tämä mahdollistaa sen, että jatkossakin Suomessa voidaan nähdä ja tutustua uskomattoman hienoihin kunniavieraisiin. Helloconin replicakielto oli järjestäjien yhteinen päätös ja myös kävijöiden toivomus. Kyseessä ei ole yhden tai kahden ihmisen yksittäisestä päätöksestä. Vaikka Angelic Pretty ei ole minulle se ultimaatinen lempparibrändi, olen todella iloinen että brändi ja sen mahtavat pääsuunnittelijat, Maki ja Asuka, päättivät tulla Suomeen. Odotan tämän vuoden Helloconia innokkaasti, koska edessä on mahtava tapahtuma. Odotan myös sitä, että pääsen ihastelemaan kävijöiden upeita asukokonaisuuksia ja tapaamaan suomalaisia sekä ulkomaalaisia lolitoja.
Koen, että tämän tekstin kirjoittaminen oli tärkeää, ainakin minulle. Toivon että teksti herätti ajatuksia replicoista, brändeistä ja lolitasta muotina. Tämä teksti on täysin henkilökohtainen kannanottoni asiaan.
Aiheesta lisää muualla:
http://fyeahlolita.blogspot.fi/2012/09/lolita-brand-replicas-counterfeits-and.html
http://replicafacts.tumblr.com/
http://lolitafashionupdates.blogspot.fi/2014/05/an-important-message-regarding-replica.html
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404
http://www.enfantterrible.fi/index.php?topic=1918.msg76735;boardseen#new
http://hand-made-lolita.tumblr.com/
“There is no mandatory dress code for the main event, so you don't have to dress in lolita to attend. Please note that all lolita replicas are banned from the whole event out of respect for our guests, designers and brands attending Hellocon. This includes the main event, the flea market, after-party and the Tea Party.”
Pukukoodi on aiheuttanut paljon polemiikkia suomalaisessa lolitayhteisössä. Monet ovat asiasta tyytyväisiä, mutta monet ovat myös pohtineet minkä takia tällainen sääntö ylipäätään otettiin käyttöön. Ajattelin tässä blogipostauksessa hieman avata asiaa enemmän ja selittää, minkä takia tämä sääntö on tarpeen ja mitä replica itse asiassa tarkoittaa.
Mikä on replica?
Replica vaate on vaate, joka on suora kopio jostakin aikaisemmin tehdystä tuotteesta. Puhutaan myös feikkituotteista. Yleensä kun lolitamuodin yhteydessä puhutaan replicasta, nillä tarkoitetaan brändien (esim Angelic Pretty, Baby the Stars Shine Bright, Innocent World, Mary Magdalene, Victorian Maiden) mekoista, kengistä, sukista ja laukuista tehtyä kopiota. Replicavaatteita ostetaan yleensä eri nettikaupoista ja esimerkiksi eBaysta, Globbaonlinestä tai My Lolita Dressiltä. Tunnettuja replicoja myyviä kauppoja ovat muun muassa Oojia, Dream of Lolita ja An*Tai*Na. Replicaksi lasketaan myös tuote, jossa on täysin samanlainen printti, (eli mekossa oleva koristeellinen kuvio, kuva tai muu kankaassa oleva kuva) aplikaatio tai kirjailu.
Suomen tekijänoikeuslain mukaan minkä tahansa teoksen, käsityön tai muun tuotteen tekijällä on automaattisesti tekijänoikeudet kyseiseen tuotteeseen. Tekijänoikeuslakia rikkoo, jos tuotteesta tai tekosesta tekee kopion ja sitä myy eteenpäin. Tekijänoikeuslakia rikkoo myös, jos:
” -- tuo maahan tai Suomen alueelle - - kuljetettavaksi teoksen kappaleita, joiden hän tietää tai joita hänellä on perusteltua syytä epäillä valmistetuiksi ulkomailla sellaisissa olosuhteissa, että valmistaminen Suomessa olisi ollut rangaistavaa tämän lain mukaan --” (Tekijänoikeuslaki 8.7.1961/404).
Replica tuotteiden maahantuominen on siis Suomen laissa kielletty ja se on rikoslaissa määrätty rangaistavaksi teoksi. Suomen tekijänoikeuslain mukaan aikaisemmin tehdystä tuotteesta voi itse tehdä muutaman kappaleen omaan käyttöönsä (Tekijänoikeuslaki 24.3.1995/446). Eli jos olet tehnyt vaikkapa jostakin Angelic Prettyn mekosta itsellesi samanlaisen kopion, se on laillista. Menisitkö kuitenkaan vaate päälläsi sen alkuperäisen mekon suunnittelijoiden eteen ja sanoisit tehneesi kopiomekon heidän alkuperäisestä työstään?
Mistä tiedän onko vaatteeni replica?
Replicoiden tunnistaminen voi olla aika vaikeaa, varsinkin jos lolita on tyylinä vielä uusi juttu. Onneksi aina asiasta voi kysyä! Suomalainen lolitayhteisö on täynnä ihmisiä, jotka auttavat mielellään tarvittaessa. Mikäli sinua siis mietityttää onko jokin tuote replica vai ei, kannattaa rohkeasti kysyä esimerkiksi Facebookissa asiaa (Helloconin facebook ryhmä, Lolita Finland).
Yleensä replica vaatteita voi kuitenkin tunnistaa itse vertailemalla vaikkapa kuvia. Kuvat ovat usein huonolaatuisempia kuin brändien omat kuvat. Joskus taas valokuvat ovat turhankin laadukkaita verrattuna itse sivuston ulkoasuun (esimerkiksi jos eBayssa myyjällä on todella siistin näköinen tuotekuva lolitamekosta). Tällöin replicavalmistaja on yleensä ottanut kuvan brändin sivulta ja lupaa myydä vastaavanlaisen tuotteen. Pahimmassa tapauksessa tuote voi olla kallis, huonolaatuinen eikä millään tavalla vastaa tuotteen kuvausta. Jotkut replicakaupat, kuten esimerkiksi Dream of Lolita (DOL), myyvät ainoastaan replicavaatteita. Yleensä alkuperäisen printin nimi saattaa olla mainittuna nimessä, mutta ei alkuperäistä brändiä. Myös mahdollisuus saada vaate tehtynä mittatilauksena voi olla merkki replicavaatteesta.
En saanut brändin alkuperäistä mekkoa, kun niitä tehtiin niin vähän! Minulla on siis oikeus ostaa replicamekko!
Vaikka lolitamerkeistä puhutaan sanalla ”brändi” ne eivät ole samalla tavalla miljoonia tuottavia jättiläisyrityksiä kuin esimerkiksi Dolce & Gabbana. Lolita on katumuoti, alatyyli, jota harrastaa ja pitää päällään vain harvat. Meitä lolitoja kun ei maailmassa ole loppujen lopuksi kuin kourallinen. Nykyiset lolitabrändit, joiden vaatteita esitellään katumuotiin tarkoitetuissa lehdissä, kuten Kerassa tai Gothic Lolita Biblessä, ovat päässeet suosioonsa tekemällä aivan hirveästi töitä. Kun markkinat ovat pienet, pitää työpanoksen olla erityisen suuri, jos haluaa menestyä. Ne kuuluisimmatkin lolitabrändit ovat siis pieniä yrityksiä. Omistajat eivät ole luksusjahdeilla kruisailevia kroisoksia, vaan ihan tavallisia, työtä tekeviä ihmisiä. Esimerkiksi lolitamalli Misako Aoki elää aivan tavallisessa, pienehkössä asunnossa ja tekee mallin töiden lisäksi keikkatyötä sairaanhoitajana.
Lolitavaatteiden suunnitteluun kuluu paljon aikaa, rahaa ja vaivaa. Vaikka brändimekkojen hintoihin onkin varmasti lisätty jonkin verran hintaa sen ”nimen” vuoksi, suurimmat kulut tulevat muualta. Malliston suunnitteluun voi mennä vuosi tai enemmän. Suunnittelijoiden tulee suunnitella jokainen mekko, asuste ja paita erikseen. Taiteilijat ja suunnittelijat tekevät mekkoon sopivan printin sekä kaavojen suunnittelijat piirtävät erikseen kuhunkin vaatekappaleeseen sopivat kaavat. Mekkoon tilataan erikseen suunnitellut pitsit, kankaat, napit, nauhat ja muut koristeet. Vaatteista joudutaan tekemään mallikappaleet ja –kankaat, jotka maksavat. Kankaat tulee kuljettaa tehtaalle, valmiit vaatteet kauppoihin ja ympäri maailmaa. Kaikille työntekijöille, myyjille, ompelijoille, suunnittelijoille ja muille työntekijöille täytyy maksaa palkkaa. Vaatteita ei tuoteta massatuotantona, joten kankaat maksavat enemmän. Mikäli brändit tekisivät vaatteita 1 000 kappaleen sijasta 5 000, riskit nousevat. Mitä jos kyseinen mallisto ei myykkään? Yritys tekee tappiota ja voi joutua pahimmassa tapauksessa konkurssiin.
Replicamerkkien ei tarvitse maksaa vaatteiden tai printtien suunnittelusta, koska sen on jo tehnyt joku muu. Laadusta yleensä joustetaan, joten vaatteet voidaan teettää halvalla kehitysmaissa. Pitsin, nappien, kankaan ja muiden materiaalien laadulla ei yleensä ole hirveästi väliä. Työntekijöille ei tarvitse maksaa niin paljon palkkaa, koska työntekijöitä on vähän eikä eettisyydelläkään yleensä ole niin väliä. Konkurssin vaara ei ole niin suuri, koska koko tuotanto oli kaiken kaikkiaan halvempaa.
Kunnioitusta vai nipotusta?
Japanin taloustilanne on ollut jo useamman vuoden huono ja se vaikuttaa tietysti myös pienyrityksiin. Jos länsimaalaiset lolitat ostavat mielummin replicatuotteita kuin brändien omia vaatteita, se tuottaa brändeille tappiota. Kun myyntiä ei ole enää tarpeeksi, joudutaan työntekijöille antamaan potkut. Ensimmäisenä suljetaan brändien kaupat länsimaista ja lopulta voidaan päätyä tilanteeseen, ettei länsimaihin enää myydä vaatteita. Useimmissa suurissa lolitatapahtumissa replicat ovat kielletty, koska halutaan tukea ja kunnioittaa brändien omaa työtä. Jos tapahtumissa hiljaisesti sallitaan replicat, eikä asiaan puututa, se antaa brändeille myös viestin siitä ettei heidän työtään arvosteta. Brändit seuraavat aktiivisesti lolitayhteisöjä ympäri maailmaa. He seuraavat blogipäivityksiä, tapahtumia ja muotivirtauksia. Tällöin myös replicat tulevat näkyviksi.
Replicakielto tapahtumissa ei tarkoita sitä, että lolitayhteisöt tai Suomen lolitayhteisö katsoisi nenänvartta pitkin ihmisiä, jotka päättävät ostaa replicatuotteita. Replicakielto ei myöskään tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi pitää päällään brändiä. Sinun ei tarvitse omistaa brändiä, jotta voit olla lolita. Varsinkin Suomessa arvostetaan nykyään paljon itsetehtyjä vaatteita ja asusteita. Ne ovat merkki taidosta, jota kaikilla ei ole. Brändien rinnalle on myös tullut useita pieniä yrityksiä (indiebrändit), jotka tekevät uskomattoman kauniita, yksilöllisiä ja persoonallisia vaatteita myös mittatilauksena. Myös kierrätys ja vaatteiden ostaminen käytettynä on tapa, jolla suurin osa lolitoista hankkii vaatteensa. Olen nähnyt paljon myytävänä brändimekkojakin käytettynä alle 60 eurolla. Käytetyt vaatteet ovat usein melkein uuden veroisia ja voivat olla halvempia kuin replicat. Käytettyjen vaatteiden ostaminen on myös eettisempää.
Oma mielipiteeni
Itse haluan tukea vaatteiden alkuperäisiä suunnittelijoita. En kuitenkaan ole itsekään mikään puhdas pulmunen. Luulen että ensimmäinen oikea lolitamekkoni nimittäin on replica. Se on kuitenkin hyvin yksinkertainen (melkeinpä geneerinen) ja teetetty yksityisellä ompelijalla. Kun ostin kyseisen mekon, en tiennyt mitään replicoista, eikä mieleeni tullut että sellaisen edes olisin ostamassa. En tuomitse ihmisiä, jotka päättävät replicoita ostaa, mutta en siihen myöskään ketään kehota. Jos jollain on päällänsä replica, en ala asiasta valittamaan. Henkilökohtaisesti minulle on vain tärkeää se, että ihmiset ovat valinnoistaan ja niiden seurauksista tietoisia. Vaatteiden alkuperä ei estä miitteihin osallistumista, eikä se vaikuta siihen haluaako toiseen tutustua. Vaikka meitä lolitoja yhdistää rakkaus vaatteisiin, jokaisen tyypin persoona vaikuttaa siihen kuinka kunkin kanssa tulee toimeen. Itse tutustun mielelläni aina uusiin ihmisiin ja uusien ystävien saaminen onkin ainakin minulle yksi tärkeimmistä asioista.
Olen tyytyväinen Helloconin päätökseen kieltää replicat tapahtumasta. Tämä mahdollistaa sen, että jatkossakin Suomessa voidaan nähdä ja tutustua uskomattoman hienoihin kunniavieraisiin. Helloconin replicakielto oli järjestäjien yhteinen päätös ja myös kävijöiden toivomus. Kyseessä ei ole yhden tai kahden ihmisen yksittäisestä päätöksestä. Vaikka Angelic Pretty ei ole minulle se ultimaatinen lempparibrändi, olen todella iloinen että brändi ja sen mahtavat pääsuunnittelijat, Maki ja Asuka, päättivät tulla Suomeen. Odotan tämän vuoden Helloconia innokkaasti, koska edessä on mahtava tapahtuma. Odotan myös sitä, että pääsen ihastelemaan kävijöiden upeita asukokonaisuuksia ja tapaamaan suomalaisia sekä ulkomaalaisia lolitoja.
Koen, että tämän tekstin kirjoittaminen oli tärkeää, ainakin minulle. Toivon että teksti herätti ajatuksia replicoista, brändeistä ja lolitasta muotina. Tämä teksti on täysin henkilökohtainen kannanottoni asiaan.
Aiheesta lisää muualla:
http://fyeahlolita.blogspot.fi/2012/09/lolita-brand-replicas-counterfeits-and.html
http://replicafacts.tumblr.com/
http://lolitafashionupdates.blogspot.fi/2014/05/an-important-message-regarding-replica.html
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404
http://www.enfantterrible.fi/index.php?topic=1918.msg76735;boardseen#new
http://hand-made-lolita.tumblr.com/
Musta toi replicakielto on hemmetin huono aloittelijaloleille. Jos ei tiedä eikä uskalla kysyä, niin mitä jos päällään onkin replica helloconissa? En itse todellakaan viitsisi alkaa kuvaamaan jokaista tuotettani johonkin lolitayhteistöön ja kyselemään onko se replica. Ja mitä jos ei ole varaa aitoon? Tai mitä jos ostat käytettynä ja saatkin replican? Aika syvältä, varsinkin aloittelijoita kohtaan.
ReplyDeleteHalpoja vaihtoehtoja replicoille on vaikka millä mitalla:
Delete1) Fan+Friend
2) Bodyline (joka on siirtynyt melko pitkälti omaan linjaan)
3) Taobao brändit (jotka eivät keskity replikoihin)
4) Itse tekemällä (kankaita löytyy halvalla esim kirppareilta ja vaikka UFFilta)
Joten aika naurettavaa sanoa että pakko pitää replikaa koska ei ole varaa "aitoon".
Lisäksi yhden asun kuvaamisessa ei nyt ole mikään ihan kauhea homma, tuskin meinaan yhteen tapahtumaan kuitenkaan laitat 5 mekkoa ja 3 hametta päällekkäin.
Terveisin, erittäin rahaton opiskelija jonka ei ole kyllä koskaan tarvinnut turvautua replicaan.
Lolitassa ei pääse halvalla, vaikka kuinka yrittäisi. Voi päästä halvemmalla kuin muut, mutta halvalla ei. Vaikka tekisi itse kaiken, tulee hintaa jo materiaaleille. Pitää muistaa, että yksi asu ei ole pelkkä mekko, vaan sisältää vähintään:
Delete- Mekon
- Alushameen (+bloomersit, mutta ei välttämätöntä)
- Alle sopivan paidan
- Sukat/sukkahousut
- Kengät
- Asusteet
Onneksi asusteet, paidan, kengät jne. voi löytää kirpputorilta tai kierrätyskeskuksesta. Suomilolit arvostavat laajasti second hand -löytöjä ;)
Lolita ei ole halpaa, ainakaan verrattuna henkkamaukan vaatteisiin. Lolitavaatteiden (ja erityisesti brändivaatteiden) erona on kuitenkin se, että niiden laatu on miljoona kertaa parempaa kuin taviskauppojen vaatteet. Bodyline menee aika samanlaisella hinta-laatusuhteella kuin "taviskaupat" ja sitä onkin kutsuttu lolitan Seppäläksi. Tämä hinta-pointti on vaan sellainen valitettava asia, joka tähän tyyliin kuuluu. Hyvän asukokonaisuuden VOI kuitenkin koota edullisemminkin. Mutta paljon osiahan lolitakokonaisuuteen kuuluu ja kokonaisuudenkin luomiseen tarvitaan rahaa ja usein myös vaivaa.
DeleteEnsimäiselle anonyymille:
DeleteTosi ikävää, jos et uskalla kysyä onko jokin vaatteesi replica vai ei, koska ihmiset on oikeasti tosi mukavia ja auttaa mielellään. Minun mielestäni replicakielto on itseasiassa myös aloittelevienkin lolitojen takia hyvä idea. Nyt kun asiasta puhutaan, replicat tulevat näkyviksi ja niiden merkityksestä puhutaan. Tämä on vain henkilökohtainen mielipiteeni, mutta jos replicat olisivat nousseet esille ennen en ensimmäisen mekon ostoa, en olisi ostanut sitä. Tässä kommentissasi on myös olettamus, että kaikki aloittelijat ostavat replicoita, mikä ei myöskään pidä paikkaansa. Replicoita ostetaan joko tiedostaen niiden lähtökohta tai sitten ei.
Miten itse selittäisit Angelic Prettyn edustajille, jos pitäisit päälläsi replicatuotetta? Uskaltaisitko mennä sanomaan Makille ja Asukalle suoraan, että päälläsi on replica heidän/APn suunnittelemastaan tuotteesta? Jos et niin miksi et?
Sanoinkin jo tuolla tekstissäni, että brändi ei tee lolitaa. Mikäli sinulla on varaa maksaa 75$ replicamekosta, on sinulla varmaan varaa myös ostaa 60$ mekko esimerkiksi Bodylineltä.
Mikäli käytettynä saa vahinkona replican, niin se on tietysti todella ikävää ja silloin on kyllä myyjän kanssa välien selvittelyn aika.Ei kyllä ole tullut esiin tilanteita, jolloin replica olisi myyty aitona brändivaatteena, mutta tätä jos tapahtuu niin sitä tapahtuu harvoin.
Jos ei julkisesti halua/uskalla kysyä onko joku mekko/tuote replica niin minulle voi lähettää sähköpostia: k-ai-chi@hotmail.com
Eipä noilta epämääräisiltä sivuilta viitti tilaa, varsinkaan kun ei saa PayPalia toimimaan.
ReplyDeleteJa jos joku on replica niin seuraavasta sitten kuva jne.
Noilta epämääräisiltä sivuilta ei todellakaan kannata tilata, on nimittäin tullut ihmisille takaisin mitä sattuu, jäänyt tuotteita tulematta tai ei olla saatu rahoja takaisin. :/ Mutta esim tämmöiset siistimmänkin näköiset kaupat, kuten My Lolita Dress ja Globbaonline myyvät replicoita taobao indiebrändien lisäksi.
DeleteOikein hyvä teksti, joka tuo varmasti ajattelemisen aihetta monille. Kiitos!
ReplyDeleteKiitos kommentista!
DeleteIhanaa että kirjoitit tästä! Minuakin kielto hämmensi ensin, printtikiellon ymmärrän täysin, mutta homma menee vaikeaksi kenkien ja laukkujen kohdalla. On se kuitenkin ymmärrettävää juuri siltä kannalta että haluamme kunnioittaa vaatemerkkien kovaa panosta :) halpoja replicattomia versioita kuitenkin löytyy netistä etsimällä ihan hyvin.
ReplyDeleteYksi kritiikki Helloconille on vain se että replica bannaus olisi pitänyt julistaa ennen lippujen myyntiä, käsitin ettei kunniavieraista ollut lipunmyynti vaiheessa vielä varmuutta, mutta mielestäni tapahtuman tulisi hyvittää liput niille ketkä eivät uuden säännön jälkeen siihen halua/voi osallistua. Toivottavasti ensikerralla tapahtumaa järjestäessa säännöt olisivat julki ennen lippujen myyntiä.
Ketään ei mennä heittämään kahden ison muskeliäijän avustamalla ulos, jos mukana on feikkilaukku. Mutta jos tiedät, että sinulla on replicavaatteita niin onko ne pakko laittaa päälle? Miksi? Jos vahingossa päällä on replicamekko, vaihtoehtona on se, että paikan päällä järkkärit lainaavat tapahtuman ajaksi mekon. Tällöin tapahtumaan pääsee, vaikka vahinko kävisikin.
DeleteOnko replicakielto niin suuri kynnys, ettei tapahtumaan voi tulla sen takia? Jos on, niin se on tosi harmi. Lippuja voi kuitenkin myydä tapahtuman sivuilla ja jos ottaa hinnasta euron tai pari pois, niin kukapa ei halvemmalla lippuaan ostaisi. Häviät siinä itse 1-2e mutta tuskin se kenenkään taloutta kaataa.
Niin ja jos oikeasti vaatii rahoja takaisin tämän takia, niin eiköhän jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen päästä jos ottaa Helloconiin yhteyttä.
DeleteThis comment has been removed by a blog administrator.
ReplyDeleteOnko se väärin laittaa Bodylinelta ostetut teapartyt Helloconiin tai ylipäätään kaikki Bodylinen kengät? Kaikkia ihmisiä nyt kun ei valitettavasti ole siunattu jaloilla joiden koko on 36-39, että ne mahtuisivat esim. AP'n tai Babyn kenkiin.
ReplyDelete